Siirry pääsisältöön

Messuilla, Nepalissa ja Anu 40 v

Tämä on nyt se "hibernaatiopesäke" eli lepopaikka perhosille. Juu, herra tekee ihan itse....

Talviloman loppuosa veti kiireiseksi. Enää ei ollut aikaa hillua musahuoneessa tanssimassa, kun piti ehtiä moneen paikkaan.
Puutarhamessuilla Hesassa oli ihan lystiä, Hyötykasviyhdistyksen osastolla juttelin toiminnanjohtajan kanssa siitä, että puutarhanhoidostakin on tullut suorite ja päätettiin tehdä asialle jotain.
Ostin myös Pukin Puutarhalta pelakuita ja fuchsioita sekä omiin että Mintun tarpeisiin. Nyt meillä on taas elävät Mårbackat ja Margarethet.
Ja pakollisiin kuvioihin kuului hibernaatiopesien ihailu. Olisin satsannut huikeat 35 euroa valmiiseen pesään, mutta herra nuukaili ja lupasi taas kerran tehdä itse. Siispä siihen piiiitkään "mä teen itse ja säästän " -listaan tulee taas yksi homma lisää. Huokaus.Hmmm... minun puutarhaunelmani olisi hieno kasvilava täynnä itsekasvatettua ruokaa.

Messuilta ajoimme kaupungille ja menimme Annankadun ihanaan Pikku Nepaliin syömään. No mutta kas, ketkäs ne siellä olivatkaan... Eva ja Uffe!
Pakko tunnusta, sattumaa oli vähän avitettu eli muistin menomatkalla että Eva on kaupungissa ja Uffe oli mukana. Sovimme siis treffit.
Tarjoilijaa näytti naurattavan, kun me herkkusuut (minä ja eva) otimme kahta ruokaa ja poikalaiheliinit vain yhtä sorttia. Mutta kun nepalilainen ruoka on niin hyvää ja sitä saa niin harvoin... mjams.Jälkiruuaksi Eva otti jotain ihan kevyttä... pusuja Uffelta :)
Lauantaina oli sitten vuorossa maakuntamatkailua. Veljen perhe oli vuokrannut Kuhmoisista viikoksi "mökin" ja siellä pidettiin Anun 40-vuotiskemuja. Ennen lähtöä tuskailin että mitä voisi pukea päälle.. Anu sanoi että "täällä on ollut vähän viileää, laita lämmintä ylle".
Niinpä sonnustauduimme lämpökerrastoin ja toppahousuin. No, se mökki vähän yllätti.
Se oli puolen millin moderni huvila plasmatelkkareineen ja induktioliesineen.
Muisteltiin siinä sitten muuatta toista mökkiyllätystä: faija vuokrasi aikoinaan mökin ja kutsui kakarat oikein juhannuksenviettoon. Tie laskeutui mäeltä rantaviivaan ja siellä oli oikein kiva pikkuhuvila ihana puutarha ympärillään. Meijän äijä tosin seisoi aidan ulkopuolella väinämöislakki päässään ja viittoi peremmälle... sen mökki oli vedetön ja sähkötön vaneriloota, ja näytti suunnilleen sen huvilan ulkohuussilta.
Tämä yllätys oli siis omalla tavallaan kivempaa sorttia. Nolotti vaan olla hikipäissään toppavaatteissa... olemme tottuneet kotonamme viileään. Nyt meillä oli jopa omat kynttilät mukana (kun oli se maapallon pimennystunti silloin illalla) ja herralla oli puukko vyöllä, jos tarvii vaikka vuolla sytykkeitä...buaaaahhhh.
Ruoka oli ihanaa, kakku maukas, päivänsankari kaunis ja sitä rataa.
Illalla oli hienoa sammuttaa valot ja ajatella hetki maapallon tulevaisuutta.
Johannalta tuli illalla viesti kruununturnajaisista... tekemäni turkissomisteinen helvetinikkunamekko oli kuulemma ollut ihan vau jopa kuningaskuntatasolla. Mieluista kuulla tuollaisia uutisia.
Nyt pidänkin etäpäivää... tulikin näet kipeäksi. Kuumetta on, mahassa kiertää ja joka paikkaa särkee. Hääteeman jutut pitää saada valmiiksi, joten kirjoitan kotona. Ja sitten pitää funtsia pääsiäisjuttuja ruokasivulle.
Että semmosta. Niin, lupasin sitten ottaa yhdet kangaspuut tuonne alakertaan. Nyt pitää enää löytää joku, joka opettaa tekemään niillä jotain...

Kommentit