Chain mail ei ole ketjukirje

Meidän herra aloitti uuden projektin. Osti rautalankaa, rakensi alakerran verstaaseensa veivisysteemin ja teki pötköjä. Napsi ne renkaiksi ja rupesi liittelemään toisiinsa. Olohuoneessa syntyy kovaa vauhtia rengaspaitaa. Englanniksi sellaisen nimi on chain mail, se kuulostaa lähinnä e-mailin vanhemmalta serkulta, mutta ei olekaan sitä.

Kun herra oli tehnyt ensimmäisen pikkupalan, sitä jo kovin soviteltiin mahan päälle ja naurettiin, että ei enää puutu paljon.

Meneillään on myös siellä pajapuolella matsisuojien rakentelua ja voi miten ihanasti rouvaa tuudittaa uneen sinne olohuoneen sohvalle, kun päällä makaa kaksi pientä koiraa ja herra naputtelee vieressä alasimella. Oikeasti, se on ihanan unettava ääni.

Saan vihdoin kunnon tupen sille mielettömän upealle damastiteräiselle emännänveitselleni, jonka ostin ensimmäisenä keskiaikaesineenäni vuosia sitten Visbyn markkinoilta.

Veitsi maksoi mielettömästi, mutta se oli niin kaunis, että pistin ison osan retkibudjetistani likoon ja ostin sen. Se on niin terävä, ettei sitä uskalla kuljettaa ilman suojaa ja tähän asti siis olen ollut ilman asiallista tuppea sille. Nyt tulee, oikein metalliheloin. Odotan innokkasti.

Oma Euran mallinen villainen muinaispuvun mekko valmistuu hyvää vauhtia. Sain Miksun sulhaspojan palkan eli viikinkimallisen tunikan valmiiksi toissailtana ja eilen aloitin sitten oman mekkoni.

Kangas on Handelsgilletistä sen viime hetkillä ostettua unelmanohutta villaa, väri ruosteenpunainen. Evalle leikattiin mekko siitä samasta ja sitä jäikin vielä metrin verran. Siitä voisi tehdä vaikka sukat uudella kaavalla, jonka sain Evalta.

Valkoista pellavaa on alakerrassa pestynä ja pehmitettynä, että niistä riittää alusmekoksi muikkariin, herralle niinikään alustunikoiksi ja sitten teen ihan hetimiten ne häissä vasta lahjakortteina annetut appiukon ja anopin paidat. Meillähän oli 1300-luvun lopun häät ja sen ajan hääperinteen mukaan morsiamen pitää antaa tämmöisiä lahjoja. Miksu sai siis sen tunikan ja appivanhemmille teen pellavapaidat, jotka päällä he voivat viipottaa kesämökillä luonnontilassa vaikka läpi kesän :)

Annelilta sain poronnahkaa ja suolilankaa, niistä pitää tehdä kolme neulakirjaa. Ja sitten ne neulakinnaspipot...

Hollolan keskiaikaseura järjestää 14. maaliskuuta neulakinnaskurssin Lahdessa Taito-Hämeen eli Velman tiloissa. Minä ja Suski opetetaan. Sinne mahtuu vielä!

Huono juttu on se, että niskakivut ovat palanneet ja oikea käsi tuntuu hyytyvän taas. Kipu on lavassa, kyynärpäässä ja ranne kipeytyy... oisko mentävä niksauttajalle...

Niskakivut johtuvat tästä työstä, eli istumisesta väärässä asennossa tietsikan edessä päivittäin. Yksi nikama on painunut ja se säteilee kipua yläselkään. Sitten on vielä se hiirilavantauti.

Siis: vähemmän käsitöitä, takaisin lenkkipolulle ja aah... kohta pihahommiin!