Puolen metrin sukat

tammikuuta 08, 2009

Jirin sukat edistyvät. Vielä pitää tehdä piiiiitkäät varret. Enpä olekaan ennen tehnyt sukkia hobittijalkoihin...

Uusi käsityövuosi on lähtenyt vauhdilla liikkeelle. Olen jo tehnyt kaksi neulakinnaspipoa, toisen pikkuiselle Anna Sofialle ja toisen Uffelle palkaksi häiden keittiöorjuudesta. Uffen lakkiin tulee vielä kettureunus, jahka armoitettu turkkurini Anneli saa jalkansa kuntoon. Uffen lakki on mallia viikinki-piippa. Anna Sofia sai pipon, jossa on korvat ja tupsut. Vaaleanpunainen tietysti. Sen pariksi tulevat vielä tumput, jotka taidan tehdä venäläisellä tekniikalla, niin tulee sitten entistä tiiviimmät.

Mutta alkuvuoden suurin ja haastavin urakka ovat Jirille tulevat puolen metrin sukat eli polvisukat. Ne Jiri saa vastalahjaksi kaikesta hyvästä mitä me olemme häneltä saaneet. Jiri teki häihin vieraskirjan, jossa on tammikannet, käsintehdystä paperista sivut ja sen laukku on käsinparkittua vuohta, joka on värjättä morsinkolla siniseksi. Taivaallisen hieno. Siskoni tilasi heti Eetu-pojan rippikirjaksi samanlaisen.

Jiri ei ole mikään hentoinen poika... sukkien pituus on siis puoli metriä ja pohkeenympärys vaatimattomat 46 senttiä. Hiljaa hyvä tulee, puurran sukkia ihanan paksusta punaisesta langasta.

Välipalana vuoritin loppiaisena punaisen hääviittani, se sai sinisen villavuorin. Nyt tarkenee käydä koirien kanssa postilaatikolla... viitta roikkuu eteisessä joten se on niiiiin kiva napata aamulla päälle kun mennään pihalle.

Viittaan aion kirjailla jotain fantsua, mutta mitähän se voisi olla... ehkäpä niitä kultaisia kuusisakaraisia tähtiä, jotka ovat siinä vaakunassa, jonka sain meidät vihkineeltä kirkkoherra Pekka Särkiöltä. Hän harrastaa keskiaikaa mutta vähän eri tavalla kuin me. Pekka on käynyt tekemässä kaivauksia keskiaikaisilla raunioilla ja sieltä saimme häälahjaksi 500 vuotta vanhan tiilenkappaleen. Kun tiili on kuivunut maassa Hämeenkosken Pyhän Laurin kirkkoa rakennettaessa, vuohi on kävellyt sen yli ja jättänyt jälkensä tiileen. Pekka näytti meille myös tiilen, jonka poikki on tassutellut kissanpentu.

Niin, se vihkipappi on myös ihan oikea templari eli kuuluu Temppeliherrojen ritarikuntaan. Hän näytti minulle valkoisen viittaansa, jonka selkää koristaa punainen risti. Harmi, ettei hänellä ollut sitä häissämme päällään.


Neulakinnnasjutuista vielä sen verran, että Hollolan keskiaikaseuralla on tulossa kinnaskurssi maaliskuussa, ollaan siellä Suskin kanssa opettajina. Helmikuussa menenkin jo Lahteen Heinin lankakauppaan opettamaan hänen asiakkailleen neulakintaan tekoa. Se on nyt pop.

Lautanauhat syyhyttävät taas ja Suski onkin tulossa Mintun tupiksiin viikonloppuna. Pakko löytää valmistelujen lomassa edes hetki pienelle preppauskurssille. Uusissa muikkareissa on monta paikkaa koreille nauhoille...
Pieni mainos vielä: mestari Tofa tulee Hollolaan Mintun tupaan pitämään pukutyöpajaa 24.-25. tammikuuta. Sinne mahtuu vielä pari kurssilaista.

You Might Also Like

2 kommenttia

  1. Eikun ne on tassut : )
    Jiri kävelee kaikki kesät paljain jaloin, suutari kun kun...

    VastaaPoista

More Saffron!

Lautanauhakirja löytyy täältä:

Tilaa keittokirjamme täältä