Siirry pääsisältöön

Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on 2009.

Renetreenausta, kohta on jo kiire

Joskus puoli vuotta sitten leikkasin itselleni kankaat ensimmäiseen renessanssivaatteseen, siis flemish peasanttiin. Alusmekko eli smock tuli nopsasti. Sitten leikkasin yläosan kankaat --- ja unohdin projektin. Tuli kesän aikana muita kiireitä ja koko syksy on mennyt lautanauhoissa ja kinnasjutuissa ja muiden vaatteissa. Jotain aikaa syksystä näpräsin sen yläosan kasaan, mutta helma ei ottanut syntyäkseen. Tuntui jotenkin vaikealta tämä aihe. Nyt joulunpyhinä tuli sellainen tunne, että tämä renejuttu pitää hoitaa alta pois, koska ihan pian pitää ruveta tekemään sitä oikeaa renessanssivaatetta, jota tarvitsen Saaran ja Teemun häissä toukokuussa. Laittelin Saaralle hämäriä tekstiviestejä kesken joulun. "Mites se helman pituus" "riittääks kolme metriä kangasta" "miten se nyörivinkki menikään". Pari päivää olen nyt istunut vaaleansininen villa sylissäni ja tänään mekko on neljäätoista nyörinreikää vaille valmis. (Niitä on mekossa 32) Pellavaisen valkoisen essu

Hyvää ja sitä joulua

Tässä on vielä pari päivää jouluun. Olen oikeasti "jouluihminen" eli sellainen, joka nauttii ruuanlaitosta ja lahjojen antamisesta ja kinkunpaistosta ja marmeladin syömisestä pinseri kainalossa ja... mutta tänä vuonna ei irtoa. En ole tehnyt edes sitä kuuluisaa konjakkisinappiani. En ole ostanut enkä tehnyt lahjoja. Tai siis olen tehnyt; sellaisia, jotka joku muu antaa lahjaksi. Nyt en voi kertoa mitä ja kenelle... viimeiset valmistuivat pari päivää sitten ja lähtivät postissa pukinkonttin. Se tuntui hyvältä, siis pehmeiden pakettien lähtö maailmalle. Toivotaan että saajat ovat tyytyväisiä. Herra yrittää puuhata pikkuhiljaa ja kertoo ahdistuneelle rouvalleen ettei joulussa ole kyse tohottamisesta ja lahjomisesta. Tärkeintä on olla rakkaiden kanssa. Ja paino sanalla olla, ei tarvitse puuhata kauheasti. Perheemme miehet ovat siivonneet, kantaneet paljon halkoja kellariin kuivumaan ennen takkaan laittoa, tuoneet jo kuusenkin sisään ja kinkku tuleekin näillä hetkillä kotiin, saam

Annanpäiviltä takin tekoon

Piipahdimme viikonvaihteessa Poukan isännöimillä Annanpäivillä ja voin olla samaa mieltä muiden kanssa: oli mukavaa. Harmikseni en voinut osallistua ihanaan saunomiseen, koska olin kovin flunssainen. Kaukameeli, Sofia ja Filisia saunottivat kaikki kansalaiset, vihtoivat, pesivät hiukset ja selät ja hartiatkin hierottiin. Pukuhuoneessa etenkin naisväki iloitsi kaikista niistä ihmeellisen hienoista kosmeettisista sekoituksista, joita Poukan taitavat kylvettäjät olivat tehneet. Lauantaina pidimme Helenan, Menjan ja Elzebethin kanssa kauppaa ja lämmitimme kansalle myös hehkuviiniä. Pistettiin Annanpäiville pienet markkinat pystyyn. Illalla nautimme pidot ja muiden jäädessä juhliin, me herran kanssa pakkasimme päälärimme ja vermeemme, siis ämpärimme ja varusteemme autoon ja ajoimme kotiin. Sunnuntaina oli ensimmäinen hääpäivämme ja sain sen kunniaksi herätä omassa sängyssä ja nukkua pitkään. Ihanaa! Iltapäivällä kävimme kirpputorilla järjestelemässä pöytäämme ja ostimme itsellemme hääpäivän

Sanoja

Tänä syksynä niin moni on saanut huonoja uutisia. "Olen niin väsynyt", kuuluu monen suusta. "Miten sinä jaksat", kysymme toisiltamme. "Voinko auttaa", voisi kysyä useamminkin. "Kyllä me yhdessä jaksamme". "Kannetaan toinen toistemme murheet". "Anna tulla, kyllä tänne surua mahtuu." "Hei, tuetaan sitten toinen toisiamme". Selailin blogeja ja löysin tämän. En muista mista, mutta oli sen verran koskettava, että otin talteen. Nyt sillä on käyttöä. "Minä olen haalentunut, mutta silti kirkas. Minä olen harmaantunut, mutta vielä minussa on sävyjä. Minä olen rapistunut, mutta yhä ehjä. Minä olen rumentunut, mutta toisinaan yksityiskohdiltani kaunis. Minä olen kylmentynyt, mutta kuitenkin tihkun lämpöä. Minä olen vettynyt, mutta välillä kyyneleet kuivuvat. Minä väsähdin melkein liikaa, mutta nyt taas jaksan." Koitetaan kaikki jaksaa. Muistetaan, että joskus se oma suuri murhe on ihan pientä sen rinnalla, mitä lähein

Takki valmis, sukat tehty

Meinasi jo jossain vaiheessa tulla epätoivoinen olo, kun eivät ne Jolandan polvisukat lähteneet valmistumaan sitten millään. Meni kaksi yritystä ihan mönkään. Mutta ei kahta ilman kolmatta. Anneli toi kasvivärjätyt tummanvihreät langat Tampereen kässämessuilta ja kävin sinnikkäästi projektin kimppuun. Jos Jirin "puolen metrin sukat" olivat iso työ, niin eivät nämä uusimmatkaan olleet pikkujuttu. Jolandalla on pikkuiset jalat, mutta valtavan piiitttkääät ja hoikat pohkeet. Sukkia riitti ja riitti ja riitti... mutta nyt ne ovat valmiit. Hurraan täällä vähän vielä itselleni ja punon niihin vielä sukkanauhat. Ja valmistuihan se herran rus-birka-joutsenjärvi-risteytystakkikin. Tulimme siihen tulokseen, ettei sitä ehkä kannatakaan koristella millään komeilla lautanauhoilla, kun etumustaa somistaa jo kymmenen valettua pronssinappia mallia Birka. Ilman nauhasomisteita takki menee useampaa vuosisataan, tosin herralle on nyt takkivimmassa tulossa vielä kaksi muuta päälivaatetta... Enää

Tosi kivat Näppärät pikkujoulut

Tulin vain kertomaan, että kokoontuminen käsitöiden pariin hyvien ihmisten kanssa on mahtava asia. Meillä oli Nastolan Näppärien pikkujoulut. Uusi jäsenkin eli Anu saatiin mukaan. Tervetuloa! Veimme jokainen pienen paketin, pieniä syötäviä (juu, omat eväät ABC:llä!!!) ja koristelimme käsintehdyillä koristeilla kuusen eli kabinetin nurkalla olevan ikifiikuksen. Puhuimme. Nauroimme. Neuloimme. Nauroimme lisää. Tällaisen illan jälkeen voi sanoa yhden sanan. Kiitos.

Joulua ja markkinoita

"Ottakaa rouva nisua", tarjoili Kuutti pihamaalla. Tässä tosin glögi on jo loppuunmyyty ja viimeiset Euran rinkilät ahmittiin sisäosastolla. Nykyaikahaaveista pomppaammekin sujuvasti suoraan kivikaudelle: "hei, sinä kylmässä kestävä, häthätää paistettua eläintä ravinnoksesi nauttiva ihminen! Lähde kokemaan kivikausi! Varusteet: aivoparkittu nahka-asu, ommeltu jännelangalla. Nukkumisvehkeet, joiden välissä kestät hengissä yön marraskuisessa metsässä. Primitiiviase heti tappavalla kärjellä..." Kävin työn merkeissä tapaamassa ihmistä, joka tekee tämmöistä ja puhuimme siitä, että ei varmaan mene pitkää aikaa siihen, että iänikuisten keskiaikamarkkinoiden rinnalle kasvaa yhä laajempia kivikausimarkkinoita. Jäämme odottamaan. Mitä markkinoihin tulee, kävimme pitämässä puotia pystyssä Lahden Historiallisen museon joulutapahtumassa. Meillä on todella edustava osasto: Sirkku myi keramiikkaa, Ilkan Päivi joulukortteja, Jirillä vakiosetti, Elzebeth kauppasi ihania yrttituottei

Miten olisi nykyajan elävöitys?

Se on nyt sitten tullut. Viimeinen pisara lasiin. Kamelin selän katkaiseva korsi. Mitta täyteen. Murtumispiste. Olen saanut kotona huomautuksen alituisesta käsityöläisyydestä. Minusta on kuulemma tullut sellainen, että tulen töistä kotiin, heitän takin nurkkaan ja syöksyn heti jonkun käsityön kimppuun. En kuuntele herran puhetta enkä vastaa, vaan sähisen että "ei nyt, mun pitää keksiä miten tämän kuvion saisi kääntymään". Siitä on nyt kolme vuotta, kun tapasin tämän ihanan ihmisen ensimmäistä kertaa. Herra ei ikinä koskaan moiti minua --- no, joskus saattaa jotain pientä --- mutta mökötystä ei ole nähty vielä ikinä. Hän ei myöskään koskaan anna auringon laskea riidan päälle eli keskustelimme illalla nukkumaan mennessä tästä käsityökriisistä. Tulimme siihen tulokseen, että voisinkin käsitöiden sijaan ruveta harrastamaan ainakin ajoittain käsityöttömyyttä eli käsitoimettomuutta. Ja muutenkin on alkanut tuntua siltä, että joskus voisi ajatella myös nykyaikaa. Tai kuten joku sano

Rus-Birka-Joutsenjärvi-takki

Vihdoin alkaa kauan odotettu herran viikinkitakki -projekti. Olen suunnitellut sitä hartaudella sen jälkeen, kun tein herra Oliverille häävaatteet eli viikinkimiehen koko asun sukista hattuun. Hitaasti hyvä tulee; olen lukenut Thorn Ewingin Viking Clothing -kirjaa ja selannut käsinompelijoiden raamattua Woven in to the Earth. Oppinut, että en tiedä yhtään mitään mistään. (Ja sen takia pitää jotain päivänä tehdä uudelleen herran Herjolfsnäs 63 takki tai ainakin pistellä pari huolittelujuttua sinne tänne..hmm.) Takkivilla on ostettu kesällä Saltvikista, Kuragelbloggenin kundilta. Ihanaa vaatimattoman väristä, kuten herra halusi. Vuoritan sen tummanruskealla ohuen ohuella villalla. Ja kesällä seisoin sen verran tienaamassa markkinoilla, että palkaksi ostin herralle kymmenen pronssista valettua nappia. Sen verran on eräässä ruotsalaislöydössä ja näiden nappien pitäisi perustua sikäläisiin löytöihin. Aion ommella takin kasaan Terttu-mummon kasvivärjätyillä villalangoilla ja valkaisemattomal

Mummojen muistoja Kätevässä

"Ja sitten otat täältä takaa yhden... ja vain yhden...". Oppimisvuorossa Emma ja oslolainen pisto. Kätevä-messut ovat tältä vuodelta takana. Olimme Hollolan keskiaikaseuran kanssa pitämässä osastoa ja vedimme kahtena päivänä muotinäytöksen, jossa esiteltiin ensi kesän kuuminta muotia. Meillä on siis tapahtumavuosi ja heinäkuussa on aina pirullisen kuuma seistä pellolla kolme mekkoa päällä ja myssy ja huntu vielä lämmittämässä. Näytös meni hienosti, vaikka olin etukäteen hermoillut sitä yökausia. Meiltä jäi peräti kuusi esiintyjää näytöksestä pois, mutta jäihän sinne vielä ihan tarpeeksi. Lauantaina saimme esiteltyä vuosiluvut 1000-1500, flaamilainen renessanssi-Johanna tuli sopivasti paikkaamaan kuumeen kaatamaan Evaa ja Uffea. Johanna opetti osastolla lauantaina vaativia lautanauhatekniikoita, antoi mahtavia vinkkejä kahden pakan käyttöön ja kivrimien tekoon. Pääsin kokeilemaan jopa double-face double-turnia, katsomaan jatkuvan loimen vetämistä ja sain ideaa jopa egyptiläisi

Teemana neulakinnas: polvisukat

Uppistakeikkaa, kuva menee väkisin ylösalaisin... mutta saa tästä nyt ainakin jonkun käsityksen. Liisan ruskeat sukat on tehty talon omista lampaista kehrätystä langasta ja sukat ovat paksut kuin parhaatkin huopikkaat. Pikkusukkien saajalla on ikää koko vuosi. Lautanauhakone käy edelleen, mutta siinä sivussa olen tehnyt neulakinnantöitä aivan hourehes, kuten pohjalaiset sanovat. Miesparka kantaa nyt vastuun kodista, kun akka kutoo ja neulaa. Horse Shown tauoilla sain melkein valmiiksi Liisan polvisukat - loput sitten kotona. Aloitin siellä myös pienet punaiset sukat Annalle. Pari tilattua lautanauhaa viuh ja sitten tulikin jo pieni pipo- ja sukkatilaus. Asiakas on kokonaisen yhden vuoden ikäinen. Ja Euran emännän neulakintaita olen viritellyt; matkustin viime viikolla työpäivän aikana ensin tunnin junalla, sitten muutaman tunnin bussilla, sitten taas bussilla... eihän sellaista kukaan kestä joutilaana. Olin siis viettämässä päivää Mauri Kunnaksen kanssa, käytiin Koiramäessä ja Sastamal

Nyt kun kesä mennyt oonnn...

Lautanauhaprojekti etenee ja käy kuumana. Tosin olen harmillisesti jumiutunut tekemään ryhmissä käänneltävää lehtimallia ohuesta langasta ja työ etenee tuskallisen hitaasti. Silmä hakeutuu jo vaivihkaa seuraaviin lankoihin, mutta otin sellaisen periaatteen, että yksi valmiiksi ennen kuin seuraavan kimppuun. Puuh... loin perjantaina illalla lehtinauhan ja koska olimme lauantaina ja sunnuntaina aamusta iltaan, en ehtinyt juuri mitään käsitöitä. Nauhaa on nyt valmiina reilut kaksi metriä... tänään Liisa ja Ella tulevat tekemään sukan kaavaa, pihaa pitää haravoida ja sipulikasveja pitää jemmata multiin, eli veikkaan että nauha etenee tänään vain puolisen metriä. Siis vielä huominen. Ja voi, neljään päivään en pääse lankojen kimppuun, koska on vuotuisen heppatapahtuman aika. Olen ollut jo pitkälle toistakymmentä vuotta Helsinki Horse Shown eläinlääkintäryhmässä töissä ja se merkitsee elämää areenan uumenissa neljän vuorokauden ajan. Menemme työvuoroon yleensä aamulla, show loppuu myöhään il

Friikki!

Noilla perinteisillä neulojilla on aina sellaisia vähennys-projekteja. Niiden aikana on tarkoitus hävittää ylimääräisiä lankavarastoja neulomalla vimmatusti. Kässäguruni Anneli on hurjan tehokas niiden aikana, kävelee varmaan kylilläkin neulepuikot helisten. No, nyt kun on tullut kivasti värjäiltyä lankoja, niin lankamäärä alkaa tulla yli äyräiden. Siis niiden arkkujen, joissa villaisia aarteitani säilytän. Siispä uusista hienoista lautanauhaohjeista ja neulakinnaspistoista innostuneena aloitin oma syys-supistuksen. Mintulla on myös kuume, nauhakuume. Oli tehnyt ensin metritolkulla tuplapukkia ja sitten sellaista tähtikuviota. Poikansa oli tokaissut, että "friikki", kun äippä oli taas ovenkahvassa kiinni nauhoineen. Hehhee.... Minttu oli siihen sanonut, että vartoos kun Mervi tulee.. siinä se friikki vasta onkin... Miten niin ???? Tässä kuva reilun viikon tuotoksesta. Siitä puuttuu tosin pari pipoa ja yksi keskeneräinen nauha ja yhdet aloitetut sukat. Aladdinin ohjeesta Suvi

Uusinta tietoa sarvien käytöstä

Nyt on sitten saatu viikinkiteemaravintola Harald Lahteenkin. Olimme Viikinkiajan laiva ry:n ja Hollolan keskiaikaseuran porukalla kutsuvieraina. No nythän on keskusteltu kovasti tästä viikinkien sarvikypärästä. Haraldinkin seinällä niitä näkee ja päällikön pidoissa vieraat saavat käyttöönsä sarvikypärät. Me intimme vielä alkuillasta muun muassa ravintolaketjun toimitusjohtajalle, että niitä ei kyllä oikea historia tunne, mutta loppuillasta näemmä saimme uutta tietoa. Jaa, kävimmeköhän Mintun kanssa kaivautumassa arkeologisesti vai mitä tapahtui. Mutta tässä siis todistusaineistoa siitä, että viikinkiajalla ainakin muinaissuomalaiset tosiaan käyttivät sarvia päissään.

Kiitos ideasta Minttu!

Ensin väripataan, vasta sitten biojätteeseen kulki porkkanan, sipulin ja punajuuren tie. Oli puhetta punajuurella värjäämisestä, täällä Lahdessa ainakin Marja Viita on sitä tehnyt. Minttu vitsaili että "joo, kokeiles sen borssin jälkiliemellä." Ensin me nauroimme, mutta.... mmm. Pakkohan se oli kokeilla, koska keräsin viikonloppuna punajuuuri- ja porkkanasadon talteen. Keittelin 10 litraa borssia, hitto että tulin heittäneeksi ne kuoret pois! Mutta jäi niitä vielä: tein Lindströminpihvejä ja säilöin punajuurta. Keittoliemi näytti niin tehokkaalta, että piti kaivaa Viidan ohje esiin ja kokeilla. Otin siis säilöttävät pois keittovedestä ja lisäsin sinne vielä ne kuoret, jotka pihviprojektista jäivät. Jaa, muutaman sipulin kuoret pyörivät tiskipöydällä eli sinne sekaan vaan. Keitin tunnin, siivilöin. Lisäsin 10 g alunaa, 100g kasteltua Virtain Villan kolmisäikeistä, keitin tunnin ja pesin. Hieno oranssi! Nyt jännitetään, miten väri kestää valoa. Porkkanannaatteja en malttan

Sininen sininen morsinko

Labra on valmis väripäivään. Hip hei! Halla ei ehtinyt raiskata kallisarvoisia morsinkoja, joten lauantaina korjasimme Elzebethin kanssa sadon talteen ja värjäsimme. Vähän jännitti, koska torstaina aamulla auton ikkunat olivat jo jäässä: antaisiko kylmää kokenut morsinko enää mitään itsestään? Homma alkoi lämpömittarin ja natriumditioniitin metsästyksellä. Satsasin huikeat 15 euroa digitaaliseen mittariin, mutta kannattaa kyllä. Nyt ovat väriliemen lämmöt kohdallaan. Sain myös hyvät vinkit Annan kautta uuttoaikoihin ja liemiin. Kun ei ole natriumditioniittia sellaisenaan, laitetaan värinpoistoainetta. Ostin sekä Beckmannia että Nitoria (Back to white). Beckmann ei ilmoita aineen koostumuksesta prosentteja, Nitorista kerrotaan että sisältää natriumditioniittia ja sitten luetellaan muut aineet ... tuumasimme että tämä taitaa olla tiukempaa kamaa ja käytimme sitä. Maksoikohan 4 euroa 400 g , eli ei paha. Tämä syksynä morsinko on kuulemma toiminut lyhyellä uutolla, siis ei 45 vaan 25 minu

Uutta oppimassa

Olen niin iloinen ja onnellinen ja kaikkea. Olen tehnyt nyt ekat sentit sitä ihanaa nauhaa, mitä Suski tuottaa metrikaupalla silmät kiinni toinen käsi sidottuna selänt taakse... minä istuin lattialla ja laskin ääneen että neljä taakse, sitten ykkönen, kakkosesta neloseen, viitosesta kuutoseen, seiskasta ysiin ja kymmenes vielä, ja tämä neljä kertaa. Minttu opetti, reseptin löysin ihan itse nauhasivustolta. En vain osaa lukea näitä ryhmittäin käänneltyjä, mutta nyt on edes pieni haju siitä, miten niitä luetaan. Nastaa. Siinä onkin uutta nauhaa mennen tullen. Minttu oppi myös uuden neulakinnaspiston Hollannin tekstiinifoorumissa, jossa olivat Suskin kanssa. Sen nimi on Oslo stich eli olisko suomeksi oslopisto... :) Vastavuoroisesti opetin Mintulle itäsuomalaisen piston, puneltaen tehdyn ja vähän viitteitä venäläisestä. Oslolaisesta tulee todella löysä neulos, joten en käyttäisi sitä ainakaan talvisukkiin. Voisi ehkä kokeilla ohuita kesäsukkia, ei olisi ainakaan kuumat. Mutta miten mahtav

Minne se kesä meni?

Herra teki minulle lasitalon. Huomatkaa upea viktoriaaninen harjapuu. Huomasin yhtenä aamuna töihin pyöräillessäni, että kesä taitaa olla ohi. Oli kylmä. Vastahan oli huhtikuu ja katsoimme, että joka viikonlopulle on jotain. Vapaakomppanian sotaleiri alkaa tänään, mutta meidän herra joutui jäämään kotiin. Nurmikko on ajettava, nyt kun omput on viety mehustamoon. Puukasat pitää selvittää, syreenit siirrellä, kukkamaat valmisteltava syksyyn ja jos aikaa ja voimia jää, alakerran varastot selvitettävä. Hirveästi perushommia on jäänyt kotona tekemättä, kun on liesuttu koko kesä tapahtumissa. Nyt on huikeat neljä viikonloppua kotona, lokakuun puolivälissä on Helsinki Horse Show, jossa olen eläinlääkäriryhmän avustajana -- hämärä menneisyys siis -- ja sitä herkkua tuleekin sitten neljä päivää putkeen. Odotan kovasti myös Kätevä-messuja loka-marraskuun vaihteessa, Keppiä ja käsitöitä -tapahtumaan marraskuun lopulla ja sitten niitä Annanpäiviä. Meillä on Evan ja Elinan kanssa valtav

Tässähän tuntee ihan elävänsä!

Homma hoidettu. Eiköhän mennä kotiin. Voi hyvänen aika... Aarnimetsässä on nyt uudet paronilliset - hurraa UlfR ja Eva ja noin puolen vuoden urakka omalta osalta on saatu päätökseen. Olisko se ollut jotain maaliskuuta, kun Jolanda kysäisi että jos hän on autokraattina investituurassa, niin lähdenkö pääkokiksi. Joo, sillä ehdolla että se on sitten muinaissuomalaista menoa ja Kalevalalla mennään, sanoin. Näin kävi. Investituurasta tuli lopulta tapahtuma, josta konkarit tuolla palstoilla kertovat että paras tapahtuma ikinä. Helppo uskoa heitä! Kaikki palaset osuivat kohdalleen... tosin omasta ja muutaman muun puolesta en voi kommentoida mitään, mikä tapahtui keittiön tai pitosalin ulkopuolella. Tulimme näet Rikun kanssa paikalle perjantaina puoli viiden aikaan ja kävelin suoraan keittiöön. Lähdin sieltä sunnuntaina kahden maissa ja lukuunottamatta muutamaa huonosti nukuttua tuntia en juurikaan poistunut sieltä. Haahhaa, paitsi lauantai-iltana pihalle tanssimaan! Mieli on hyvä. Kuten paron

Täydellinen viikonloppu. Rääweli-Pukkisaari-Karhusaari.

Mitäs me köyhät... Latvian emännällä on kyllä komea puku! Tiistai. Takana maanantain kärvistely pahoinvointisena ja väsyneenä. Maha reistaa, on taas sitä ressiä ilmassa. Investituuran keittiöhommat alkavat painaa todella päälle, enää muutama päivä niin ollaan Elzebethin kanssa liekeissä... ei ehkä vielä kiirastulessa mutta kuumottaa takuulla! Latasin perjantaina Rääweliin suuntautuneella hankintamatkalla otettuja työkuvia koneelle ja siinä samalla myös viikonlopun otoksia. Oi että oli taas mahtavan hauska viikonloppu! Perjantaina olimme siis Annelin kanssa Rääwelissä. Nykyisin se tunnetaan Tallinnana. Ostimme pitoihin autollisen olutta ja maustejuomia, ja tietysti lankaa... löysin peräti puoli kiloa painavan vyyhdin mustaa villalankaa, josta meinaan tehdä neulasukkia miehille. Neljä ensimmäiseksi ilmoittautunutta otetaan jonoon. Tai siis oma herra on jo varannut yhdet. Ihanat viralliset villaiset mustat sukat. Olen löytänyt näköjään oman käsityöläisyyteni parhaan puolen ja se on neula

Suoritteita ja paineita

Jokaiselle on takuulla tuttu sellainen asia, jonka lupaa reippaasti tehdä, uskoen sokeasti omiin kykyihinsä ja voimavaroihinsa. Kokeilee, pettyy, usko menee. Tuntee epäonnistuneensa ihmisenä, vaimona, naisena, käsityöläisenä. Yrittää tarttua uudelleen - valittaa ja saa rohkaisua - eikä saa asiaa tehtyä, ei vaikka miten yrittäisi. Lopulta... kaikki tekosyyt sivuun, hammasta purren vielä illan viimeisinä tunteina... Hahaa! Tehty! Valmis! Ja kun itse tekee niin saa juuri sellaisen kuin tulee! Eli olen vihdoin kuukausien pakoilun jälkeen saanut valmiiksi Annelin tilaamat neulakirjat. Olen tehnyt paljon nahkaisia neulakirjoja, mutta nyt tilaajan toimittamat materiaalit olivat odotettua hankalammat. Poronnahkaa ja suolilankaa siis. Sain tehtäväksi kolme kirjaa, joista yhden saisin pitää itse. Leikkasin siihen villasta sivut, reunustin ja ompelin kirjan kannet ja sivut kiinni. Siitä tuli ihan hirveä (hahhaa, poroahan se oli)... siis kammottava tekele, josta ei olisi saanut edes ala-asteen käs

Pukkis, investi ja vähän väriä

Tässä vähän väriä syksyyn. Keltasauramot laitoin kuivumaan värisessioita odotellessa. Vielä kun vähän jaksaa niin tämä sesonki on ohi. Nyt on ihan pakko sanoa, että alkaa olla mittakannu täynnä tätä juttua. Olen aina tykännyt heilua padan ääressä puukauha kädessä ja kokannut mielelläni yhteisnuotioilla, mutta nyt annoskoko pienenee neljään. No, viiteen.. samantien tekee kyllä kuudellekin. Mutta ei yhtään isommal... jaa, syksyn aikana pitää hoitaa Miehonlinnan suhdetoimintaa 20 tai 40 hengelle... Miksu pyysi. Mutta se on sitten ehdottomasti viimeinen. Ehkä. Otin itseeni kun sain kuulla, että Hämeenlinnan leirin yhteisruokailu oli maksanut liikaa. Meillä oli perjantaina kaalipataa ja makkaraa, lauantaina aamupuuro särpimineen (saraseenien ihmejuomaa), Maku-lehden kuvausten ruuat syötiin päivällä, illalla pitoruokaa ja sunnuntaina vielä aamupalat puuroineen ja sitä rataa. Kympin maksoivat per henki nämä eväät, mutta olisi pitänyt seitsemällä eurolla saada... Tuli sellainen tunne - kun on

Jäitä hattuun ettei pala poltella

Aivan kuin siitä olisi ollut vastama muutama päivä; katselimme herran kanssa kesän tapahtumakalenteria ja totesimme, että onpa täyttä. Eilen huomasimme, että kesä alkaa olla ohi. Illassa on syksyn makua ja täydestä kalenterista vain kaksi tapahtumaa on kokematta. Ensin Pukkisaaren muinaismarkkinat 5.-6. syyskuuta ja sitten Aarnimetsän paronillinen investituura 11.-13. syyskuuta. No, herra keksi vielä yhden menon investin jälkeiseksi viikonlopuksi eli ilmoittautui Vapaakomppanian järjestämään sotilasleiriin Turun linnalle. Minä tein jotain arvaamatonta ja radikaalia... päätin jäädä kotiin. Yksi iso syy on se, että nyt on riittänyt vauhtia jo liikaa. Jos ei ihan pian ala kotielämä maittaa, niin pohjaan palaa, kuten kävi eilen niille nauriille, joita keittelin investin iltapitoja varten. Meinasin pakastaa soseena. Laitoin hellalle hautumaan ja menin olohuoneeseen... piipahtamaan. Unohduin tekemään tilattua neulasukkaparia ja uppouiduin siihen niin että nauriit paloivat. Teräskattilan pohj

Perhoskatsomossa

Ihana tapa nauttia oman pihan lumoista: perhoskatsomo perennapenkkien keskellä. Puutarha on suorastaan riehaantunut! Hajuherneet ovat melkein kaksimetriset. Amiraali ja punatähkä. Tämä meidän blogimme nimi tunnetusti viittaa perhosiin. Pidämme vieraista, etenkin lepattavista. Ja nyt ne ovat taas tulleet. Eilen istuimme viiruhelpien ja auringonhattujen välissä ihastelemassa vieraitamme. Oli neitoa, ritaria ja amiraalia. Tervetuloa kärsäkkäät! Ne kukkaset on valittu teitä varten. Nokkosperhonen auringonhatussa. Kaikenlaiset pörriäiset viihtyvät myös. Tämäkin suorastaan sukeltaa kukan lumoihin.

... niin että näpit käryää...

On taas tullut tehtyä noita käsitöitä... Puhuttiin Saltivissa Sotkan ajoituksesta ja siitä, että tästä uiskosta voisi tehdä myös keskiaikaisen laivan. Saltvikissa oli viikinkilaivojen kokoontumisajot ja yksi huima alus oli keskiaikainen. Sotkan ajoituksesta on monta mielipidettä ja aikahaarukka seilaa nyt jossain 1200-luvun paikkeilla. Siispä... talonpoikaislaiva keskiajalta menisi yhtä hyvin kuin viikinkiaikainen laiva. Kun on niin hankala selittää että ei, tää ei oo viikinkilaiva, suomalaiset eivät olleet viikinkejä, mutta tämä laiva on siltä ajalta kun oli viikinkejä... No, tämä "keskiaikainen talonpoikaisalus" antoi kimmokkeen tehdä uuden mekon! Ideana oli tehdä ruskea, siis vaatimaton, sen verran väljä että voi tehdä töitä kuten soutaa ja niin edelleen. Kirtlen kaavalla läksin tekemään. Ei tullut vaatimatonta ja väljää, mekko halusi ihan välttämättä tulla hienoksi ja istuvaksi. Se on nyt valmis ja käsinompeluhaasteeseen sain lisätä 31,99 metriä lisää saumaa. BB-mekko eli

Vuosi sitten...

Omassa pihassa Anna Sofian kanssa. Neiti lähti syntymään suunnilleen samalla hetkellä kun meidän talo syttyi... Anna Sofia olikin vuoden takaisen kaaoksen iloinen valopilkku. Olimme sunnuntaina Anna Sofian 1-vuosissynttäreillä. Oikeasti se synttäri oli jo 7. elokuuta. Anna Sofian juhlat veivät ajatukset vuoden päähän... meidän tulipalosta on vuosi. Se sattui 5. elokuuta ollessamme itse Visbyn keskiaikaviikolla telttaleirissä. Kun tulimme kotiin ja kun kävi ilmi, että talo revitään auki kaikkien niiden virheiden takia, joita "olen-entinen-kiinteistövälittäjä-alankin-remppaukoksi" -äijä oli tehnyt, maailma sortui ja mieli murtui ja kaikki oli päin helvettiä. Eivätkä ne lieskat ole vieläkään minun sielustani sammuneet. Monesti seison katsomassa kotia ja pihaa korkeilta rappusilta ja ajattelen, miten onnellinen olen kun saan vielä tässä olla. Kaikki oli kuitenkin niin lähellä tuhoutumista. Se kaksi minuuttia... Nyt, vuosi myöhemmin, on taas tullut osoitettua, että kyllä me pärjä

Morsinko ja värjäämisen ihme

Katsopas, Eikka, mitä me olemme tehneet. Mitenkäs tämmöinen saatiin aikaiseksi? Lupailin edellisessä kirjoituksessa, että laitan väriviikonlopun reseptiikkaa kun kerkeän. Ei nytkään olisi oikeasti aikaa... mutta tässä tulee. Voitte sitten kokeilla kotona. Se on lystiä! Aloitetaan vaikeimmasta eli morsingosta : Kasvata aluksi kasvi. Kylvä kylmäkäsitellyt siemenet varhain keväällä lavaan, ne on sieltä helpompi erottaa kuin muun kasvuston seasta maasta. Odota, että ensimmäisen kesän ruusukkeisiin tulee paljon lehtiä. Poimi lehdet. Murskaa niitä kilon verran kannelliseen ämpäriin. Meillä oli 1,3 kiloa. Ensimmäisen vuoden lehtisato on kerätty ja murskattu. 1,3 kiloa tässä satsissa. Kuumenna kymmenen litraa vettä kiehuvaksi, kaada vesi morsinkojen päälle niin, että vesi valuu hieman yli eli ämpäriin ei saa jäädä yhtään ilmaa. Sulje kansi tiukasti. Ja ollaan sitten varovaisia sen kiehuvan veden kanssa. Kun ämpäri on täpösen täysi, laitetaan kansi päälle. Se kannattaa tehdä pihalla. Odota 30