Siirry pääsisältöön

Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on 2008.

Vyötä ja essua vaille uudet muikkarit

Kaiken keskiaikahörhöilyn jälkeen on ihmisen hyvä palata taas omille juurilleen eli suomalaiseen rautakauteen. Sieltä olen tämän harrastuksen aloittanutkin. Eka "keskiaikavaate" oli nimenomaan Euran muinaispuvun malliin tehty ja kunniakkaasti eka mekko palvelee edelleen. Olen siitä onnellisessa asemassa, että eka mekko EI ole loimusamettinen fantasiavaate, vaan karua värjäämätöntä pellavaa ja siis Euran kaavalla. Sen peplos eli vaippahame on tummanvihreää villaa ja koristeltu Mintun tekemällä lautanauhalla. Palvelee edelleen uskollisesti perhettämme muun muassa herra Knutin viittana viikkarireissuilla. Toiset muikkarit tein aivan ihanasta villasta, jota tosin oli liian vähän eli luumunvärisen puvun hihoissa on kappale vihreää villaa, samaa kuin puvun essu. Tykkään siitä ihan hulluna, mutta aina pitää saada uutta... Ostinkin uudet muikkarikankaat jo syksyllä. Glimisin museon tapahtumassa opettelin tekemään haarukkanyöriä ja tekniikkahan tunnetaan jo viikinkiajalta eli reunust

Hienoja lahjoja ja talkoita kans

Häistä on nyt reilu viikko, mutta edelleen leijailen jalat kymmenen senttiä irti maasta. Rouvailu sujuu hyvin, kiitos vaan kysymästä. Uusi sukunimi sen sijaan tuottaa vaikeuksia. Makuuhuoneessa seisoo edelleen Annelin mallinukke ja nyt sen päällä on minun huomenlahjani. Ihastelin näet jo kesällä kalastajan vaimon viittaa eli villaista vaippaa, jonka on tehnyt kankuri Hannele Köngäs. Hän opettaa kudontaa muinaisartesaaneille ja oli tehnyt aivan mielettömän ihanan hartiahuivin. Se on värjätty väriresedalla ja väri on kuulemma "viikinkien VAU" eli jo muinaissuomalainen esi-äiti olisi ihastellut sitä. Ja herra oli ostanut sen minulle lahjaksi! Olimme rouva Tofan luona Tuomaanolveilla muikkarit päällä ja minulla oli VAU mukana. Siihen on ihana kääriytyä. Kuva ei anna sille oikeutta, väri on ihan väärä, sillä oikeasti se on hennon vaaleanvihreä, mutta VAU on siis taivaallisen hieno. Annelilta saimme lahjaksi niinikään shaalin. Se on hienon värinen ja ihan käsittämättömän hieno käsi

Maistiainen kuvasadosta

Hääkuvia odotellaan jo kovasti, joten tässä pienenä maistiaisena potretti kirkosta. Vihkiminen suoritettiin siis Hollolan keskiaikaisessa kirkossa, vihkijänä Pekka Särkiö. Kaason tehtävissä hääri rouva Ingeborg eli Minttu ja sulhasmiehenä hyvä paronimme Mikael eli Miksu. Tuoreen rouvan puvussa on noin kuusi metriä vaaleansinistä pellavaa (aluspuku), 42 tinanappia sinisin lasihelmin, kuusi metriä villaa ja yhdeksän kania. Huntu on valkoista pellavaa, somistettu kokonaan reunaa kiertävillä helmillä ja aidolla hopealangalla. Alta pilkistävät aidosta hiuksesta tehdyt hiuslisäkkeet. Herralla on sitten hoset ja braiesit, valkoinen pellavainen aluspaita, pourpoint ja tuhannen kiilan takkina tunnettu asetakki, jossa 48 tinanappia. Päässä coif ja capitanesca-hattu sekä koristeena 1300-luvun muodikas "tuhma pinssi". Vyöllä herralla roikkuu herra Torkkelin valmistama bollock-tikari, jonka aseenkantaja Hyväri toimitti perille sakastiin juuri ennen vihkimistä. Aseenkantaja luovutti tikari

Naimisissa!

Voi että oli ihan mielettömän ihanaa ja upeaa mennä naimisiin! Pää on vieläkin sekaisin. Tarkempaa selvitystä on tulossa täältä pesäkkeen suunnalta, jahka työt antavat aikaa. Toistaiseksi hehkuttelen vielä lauantain tunnelmissa - 1300-luvun lopulla siis. Ihania asioita tapahtui pitkin päivää eikä oikein tiedä mistä pitäisi hehkuttaa ekana. Mutta aloitetaan vaikka papista! Meidät vihki Keski-Lahden seurakunnan kirkkoherra Pekka Särkiö, melkein naapurin mies. 1500-luvun kaavussaan Agricolan kaavoilla ja vanhoilla teksteillä. Pekka oli mukana vielä illalla juhlissa, soitteli bändin kanssa munniharppua ja antoi meille lahjaksi IHAN oikean 1300-luvun kolikon. Ehdotteli että sen voi sitten laittaa vaikka koruun, mutta en taida raaskia lävistää uutta onnenrahaamme, vaan säilytän sen kotelossaan. Mahtava kirkonmies - oli mukava saada näin hauskalta papilta se siunaus avioliitollemme. Työkaverit ovat hehkutelleet juhlia pitkin aamua. Ai joo, eka toimenpide uutena rouvana. Pyysin työpaikan kesku

Hirveä peljästys

Perjantaiaamu oli ihan hirveä. Tulin töihin ja pillahdin itkuun. Syynä oli se, että aamulla, kun herra meni herättelemään teinipoikaa ja laittoi valot tämän huoneeseen, kattolamppu räjähti ja sulake paloi. Herra vaihtoi sulakkeen, joka kärventyi samantien. Tällä kuviollahan se meidän elokuinen palomme alkoi. Soitin paikalle sähkömiehen, joka totesi, että halogeenilamppu oli tosiaan ollut oikosulussa ja koko lampun pohja oli palanut. Arvatkaa miltä tuntui? Niinpä istuin olohuoneen lattialla siinä aamutuimaan ja kirjoin Merille huppua häihin. Oli pakko saada ajatukset johonkin muuhun kuin sähköihin ja oikosulkuihin. Tarmo-sähkäri lähti toiselle vikakeikalle ja hakemaan varaosia pojan huoneen kattoon. Pitää laittaa pohjat. Ei kuulemma olla sähkönjumalien suosiossa. Tuli sitten mieleen, että ei se sitten olekaan ohi. Viikko ehdittiin asua ja taas rähähti. Putkimiehet ja sähkömiehet ovat kaiken lisäksi vieneet kaikki rahat ja nyt todella tehdään häitä nollabudjetilla. Mutta kyllä me selvitä

Uusi viitta ja helvarikin tulossa

Ah tätä onnea! Koti on tosiaan entistä ehompi - että voi ihminen olla onnellinen! Mummolamaisen tunnelman kruunaa se valtavan ihana Art deco -tyylinen seinäkello, jonka siskoni löysi kirpparilta ja jonka Hara-ystävä kunnosti. Kellon heiluri sanoo tik tak, kellossa on valtavat punnukset ja se lyö kauniisti bling bling. Tätä kuuntelin sunnuntaina aivan hurmaantuneena ja pihkura soikoon, käsi alkoi huutaa pientä ompelua. Kävin penkaisemassa alakerrasta sen valtavan upean punaisen villakankaan, jonka olen ostanut pois jostain palalaarista yli vuosi sitten ja hupsista, leikkasin siitä viitan. Tein eteen kiilat, jotta sain viitasta mahdollisimman leveän. Käsin tietysti ompelin ja kaulukseen kiinnitin vielä harmaan kaniturkiksen. Pieni solki kiinni ja nyt on morsiolla uusi punainen viitta. Tarkenee sitten ajella hepan kyydissä suurena päivänä : ) Eilen leivoin lehteä varten miljoona pikkuleipää ja vadelmakekseistä tuli niin hyviä, että taidan leipaista niitä sata lisää, ne näyttäisivät hienoi

Rakentajat ulos, asukkaat sisään

Vihdoinkin kotona! Keskiviikkona tehtiin reipas päätös; me muutetaan kotiin. Kannettiin sängyt ja petivaatteet kerrostalosta rakkaaseen rintamamiestaloomme ja alettiin sijoittaa elämäämme entisiin paikkoihin. Kun kun koti näyttää uudelta, pitää edes huonekalujen olla omilla paikoillaan. Kun muutimme evakkoon reilut kolme kuukautta sitten, heräsin yöllä ja toivoin, että kaikki olisi ollut vain pitkä paha uni. Mutta ei se ollutkaan. Painajainen jatkui ja jatkui. Ensimmäisenä yönä omassa kodissa heräsin taas ja pelkäsin hetken, että avaisin silmäni evakossa. Tadaa! Olinkin kotona! Kaamea flunssa, kurkkutulehdus, yskä, tenniskyynärpää, jännetupintulehdus ja mahavaivat katosivat kuin yhdessä yössä. Pientä köhää on vielä, ranne ei kestä ihan kaikkea, mutta stressitaso on pudonnut noin 95 pisteellä ja mieli on virkeä. Minä olen onnellinen. Työkaveritkin huomasivat uuden iloisen olemuksen. - Olen todella iloinen, että pääsitte kotiin, sanoi rouva T. Niin minäkin. Olen ollut kamala työtoveri k

Suihkusta hakivat mokomat!

Perjantaina olin siinä lähdössä tavalliseen tapaan töihin. Minna oli tullut torstaina meille talolle talkoohommiin, kun jäi taas viikonloppuleskeksi. (joopa joo) Oli suihkussa, kun koirat alkoivat haukkua. Aivan kuin joku olisi tullut. Mutta eihän edes summeri soinut... Kylppärin ovi tempaistiin auki. Joku tyyppi sukkahousut päässä osoitteli minua asella. - 15 minuuttia aikaa valmistautua. Etyk-varustus, kaappaaja huusi. En Tule Yöksi Kotiin -varustukseen kuului hätäpäissään päälle kiskotut remonttivaatteet ja hammasharja käsilaukussa. Huppukaappareita oli kolme: ja kas, Minnakin oli vetäissyt naamalleen legginsit. - Kihiihhiiii, kikatti yksi kaappari. - Ei kannata käyttää 40 denierin sukkiksia, näistä näkyy läpi! Kodin kautta (haettiin keskiaikamekko ja avattiin kuohuviini) Tallinnaan. Perillä viisi tuntia ylellistä shoppailua tilataksilla. Ilta korkeatasoisessa italialaisessa ravintolassa oli päätyä mellakkaan, kun kehtasimme reklamoida. Palvelu oli alta arvostelun, ruoka oli fantast

Tavara kulkee oikeaan suuntaan

Vihdoin olemme päässeet siihen vaiheeseen, että taas kannetaan tavaraa. Talo ei ole vielä valmis, mutta keittiö on, joten eilen illalla pesimme sen Maija-anopin kanssa. (maailman paras siivooja, sai jopa surulliseen kuntoon remontin keskellä menneen jääkaapin kuin uudeksi). Voi miten mahtavaa oli hakea pihalla nököttävästä kontista jo ensimmäiset astialaatikot ja vielä makeampaa oli purkaa ne. Pelakuut ovat päässeet muutossa kärkeen, eilen tuli osa ja tänä aamuna osa, evakkoluukkuun jäi vielä pari satsia. Jahka kuisti tyhjenee rakennustarvikkeista, kukat pääsevät sinne omalle paikalleen talvilepoon. Katri-siskos soitti illalla ja kertoi hyviä ja huonoja uutisia. Hyvät: hääpuvusta tulee todella hieno. Huonot: hänenkin oikeaa kättään särkee. Siis sama vaiva kuin täällä. Voi surku. Määräsin Katrille lepuutusta, kyllä ne puvut ehtivät... nielaisu. Talvi yllätti autoilijan. Jäin aamulla mäkeen kiinni auton kanssa, mutta paniikiksi veti, kun auto alkoi luisua mäkeä pitkin alas, poikittain ja

Loppukiri

Huaaahhh. Uuvuttaa. Väsyttää. Nukuttaa. Kättä särkee. Mutta mutta mutta.... talon kanssa alkaa olla loppukirin paikka! Seuraava vuokralainen on jo tulossa sisään evakkokämppäämme, joten alle kolme viikkoa ja olemme taas kotona! Sinne mennään, oli remontti kesken tai ei. Olemme saaneet kaksi huonetta valmiiksi, vielä vähän sähkötöitä ja siivoamista, niin toisen pojan huone on muuttokunnossa. Uusi liesi toimii! Olen jo keittänyt sillä pesuvettä - talossa ei edelleenkään tule lämmintä vettä. Kyökissä on valot, lattianraot kitattu, samoin eteinen on kitattu ja jahka eteinen on tapetoitu eli keittiöstä saatu ulos remppamiesten tavarat, hiotaan ja maalataan keittiön lattian. Kun se on kuivunut, Arska-rakentaja pääsee tekemään viimeiset hommat. Putkimies tulee vasta viimeisellä viikolla, mutta onhan meillä yksi toimiva vessa ja vettäkin tulee keskikerroksen sanitettitilaan, joten hätäkös tässä. Osa tavaroista kulkeutuu jo pikkuhiljaa kotia kohti sieltä evakosta. Me mennään hei kohta kotiin! J

Kätevä yksikätinen

Olipa hienot messut Lahdessa viime viikonloppuna. Siis Kätevä & Tekevä. Olimme Hollolan keskiaikaseuran osastona esittelemässä toimintaa harrastuksen ympärillä. Kävijät olivat kovin kiinnostuneita ja etenkin neulakinnastekniikasta kyseltiin siinä määrin, että päätimme virittää kevättalveksi kurssin. Tofalta olemmekin tilaamassa pukuopetusta. Hollolan seuran näkyvin osa ovat joka toinen kesä järjestettävät markkinat. Niiden aiheet otetaan kylän omasta keskiaikaisest kirkosta. Muutamilla meistä on missio: saada seutukunnan väki innostumaan keskiaikailusta muutenkin kuin kolmeksi päiväksi joka toinen vuosi. Tehtävä on ajoittain raskas, mutta kukaan ei voi syyttää ainakaan yrityksen puutteesta. Todistusaineisto löytyy seuran nettisivulta http://www.keskiaika.fi/ . Kandee kurkkia kuvagalleriaa. Minttu on ahkera päivittämään sitä. Evalle ja Uffelle kiitos loikasta "vieraisiin riveihin" kahdeksi päiväksi. Omalta osaltani messut menivät yksikätisesti. Ranne on nyt lastassa se kä

Ihan kade ranskalaisille

Olen tässä muutaman päivän surffaillut tajuttoman upeilla keskiaikasivustoilla. Olen kateellisena katsellut ranskalaisten, saksalaisten, puolalaisten ja englantilaisten elävöittäjien vaatteita, aseita ja ennenkaikkea leirejä. On aika kaukana tästä meikäläisten tasosta, jossa "istutaan puutarhakalusteilla humppakuution ympärillä". Visbyssä vähän hävetti, kun ei heti huomattu edes jemmata humppakuutiota piiloon, vaan lorotettiin punkkua julkisesti lasiin. Eväiden muovikääreet ärsyttävät ja se, että tupakoidaan näkyvästi keskiaikaleireissä on minulle henkilökohtainen vihan kohde. Olen sitä mieltä, että elävöittämisessä pitäisi nähdä edes sellainen vaiva, että kaadetaan viinit kannuihin tai asiallisiin pulloihin (Krambodesta saa taivaallisen ihania pulloja). Modernien vehkeiden näkymistä tietysti vähentää se, että jätetään ne kotiin. Mutta siis: voi itku miten olisi mahtava päästä joskus keskieurooppalaiseen tapahtumaan, jossa kokoontuu nillittäjä-komppanioita, siis täyttä period

Herttinen sentään, prenikkaa pukkaa!

"Jopas pukkaa prenikkaa", huikkasi moni viime viikonvaihteessa minulle. Hienolta tuntui se prenikan pukkaaminen, pakko myöntää. Mitä siis tapahtui? Otimme osaa Drachenwaldin kruununturnaisiin täällä Aarnimetsässä ja kiirettä piti: perjantaina leivoin leivät lauantain pitoihin, lauantaina Knut taisteli kruunusta ja minä Sahra innoitin, sitten siirryin kuningatar Fionan ladyksi, pidin Suskin ja Idan ja Katrin kanssa kauppaa, osallistuin valtakunnan tiede- ja taidekilpailuun ja illalla olimme Knutin kanssa vielä isoissa pidoissa tarjoilemassa. Otin A & S -kisaan osaa Oliverin hääpuvulla ja se saikin hyvän vastaanoton. Muun muassa Ex-rex Sven oli kovinm kiinnostunut ja kyseli paljon, koska haluaa samanlaisen. Kiva juttu. Erityisesti ihasteltiin dokumentaationi ulkoasua, josta on kiittäminen graafikko Elinaa. Hän uhrasi vapaa-aikaansa taittamalla materiaalin tosi hienoksi, sitten suunnittelimme pumaskan ulkoasun ja Elina hoiteli materiaalit painokuntoon. Sitten dokumentaatio p

Anna Sofian ekat muikkarit

Meillä on nyt sitten suvussa Anna Sofia. Se on hänen etunimensä. Anna ja Sofia, jatkuu Katariinalla. Pitää opetella sanomaan molemmat nimet. Anna Sofia. Ihana nimi. Viisaan naisen nimi, kuulemma. Ei tullut mekosta Anna Sofian kokoista. Tai tuli, yhdeksi päiväksi olisi mahtunut päälle, joten suunnitelma B: ostin ison nuken, purin euralaisen mekon, muutin mallia ja tein pienen essun sekä punoin nauhan. Vähän koristeluja ja koruja, joita voi sitten isompana itse käyttää. Kahden kuukauden kuluttua oleviin häihin teen neidille sitten isomman mekon.

Rakenna, ompele, dokumentoi

Kylläpä on riittänyt tällä viikolla sutinaa ja sutimistakin. Olemme ryhtyneet toimiin talomme saamiseksi muuttokuntoon ja rupesimme jeesaamaan raksamiestämme Aria. Eli olemme tehneet niitä "omia hommia", me kun päätimme saman tien sitten vaihdella niitä tapetteja ja maaleja kun talo kerran on remontissa. Olemme repineet tapetteja seinistä ja hioneet pintoja. Tänään ja huomenna vedämme pohjamaalit tapetoitaville seinille, ensi viikolla tulee sitten ammattilainen jatkamaan. Tuleekin muutes aika hienoa... valittiin rohkeasti värejä ja kuvioita sinne tänne. Keittiö tuli eilen, kannettiin se palasina sisään ja tänään Ari alkaa kokoamisen. Ihanaa!!! Ostimme myös ison nauhahiomakoneen, jolla hiomme 60 neliötä lautalattiaa. Karmea homma, mutta pakko tehdä. Lattiat ovat hirveässä kunnossa, kun siellä on ravannut kengät jalassa suunnilleen pataljoonan verran väkeä aina palokunnasta lähtien. Töissä olen ollut ahkera, ja hyvä niin. Tuntuu mahtavalta, kun saa taas asioita aikaiseksi. Alka

Maailman suurimmat ompeluseurat?

Kolmisen vuotta sitten olin Nastolan kansalaisopistossa opettelemassa neulakinnastekniikkaa ja kirjontaa ja tutustuin koko joukkoon mukavia käsityönharrastajia. Kuuntelin, miten he käyvät jossain piirissä joka ilta. Sitten huomattiin, että useimmilla olikin torstai vapaa. No hitto, perustetaan oma kässäpiiri. Laitettiin nimeksi Nastolan Näppärät ja ruvettiin kokoontumaan paikallisella ABC-asemalla joka kuun eka torstai. Vallattiin mammojen kanssa isoin pöytä ja tehtiin ilta käsitöitä. Joku on saattanut lukea meistä lehdistössäkin, vaikka Kodin Pellervossa, johon meistä tehtiin monen sivun juttu. Ilona siellä marristeli vähän joka kuvassa--- me mentiin keskiaikamekot päällä kun oli aikakauden työt tekeillä. Viime viikon torstaina saatiin sitten villi idea. Aletaan porukalla lisäämään käsityöharrastuksen näkyvyyttä ja aloitetaan Lahdesta Kätevä-messuilta. Pistetään sinne ompeluseurat pystyy. Eli: Lauantaina, 1. marraskuuta kello 14 jokaikinen käsityöläinen Lahteen messuhalliin ja kutimet

Muikkari alkuun

Vaikka jänteet paukkuu ja herra murisee, olen uhmannut kaikkea mahdollista ja edes pikkuisen aloittanut tulevaa muinaispukua. Johanna opetti Glimsissä haarukkanyöriä ja nyt sitä tulee. Sininen nyöri tulee vaippahameen eli peploksen reunaan. Aion yliluotella sen siihen. Alusmekko tulee punaisesta villasta, joten ehkä käytän ompeluun vaaleanpunaista lankaa. Susanna tekee puvun nauhat ja essuun prossihälpäkkeitä. Ah! Töissä olen 1) yrittänyt tavoittaa miestä, joka ei ole nukkunut kunnolla 30 vuoteen 2) arvioinut käsityökirjoja, tällä kertaa lähinnä tuunauskirjoja Hesasta ostin Kai Linnilän keittokirjan, jossa on niitä Kaari Utrion romaanien ruokia. Mukavaa tekstiä. En jaksanut odottaa tuleeko kirja meille arvosteltavaksi, ostin oman. Yleensä en joudu ostelemaan, kuuluu näet työnkuvaan lukea keittokirjoja. Itse asiassa minun pitäisi lukea kolme kirjaa työn nimissä: yksi keskiajan julmuudesta, toinen oppineista naisista historiassa ja kolmas kauneuden historiasta. Puuh.

Ahkerana olla pitää

Olen tähän asti ollut tiukasti yksityisautoilun kannattaja, koska etenkin työmatkoilla on mukavaa mennä omien aikataulujen mukaan. Monesti keikalta ehtii töihin nopeammin kuin julkisilla. Vaan nytpä siirryinkin junamatkailijaksi ja se oli oiken mukavaa ja rattoisaa. Olin menossa keikalle Hesaan Pörssitaloon ja tuumin, että helpommalla pääsee junaillen. Samalla voi nimittäin tehdä käsitöitä! En sentään ottanut mitään isompaa vaateprojektia mukaan, mutta neulakinnas mahtuu pieneen tilaan. Kässäpussi käsilaukkuun ja menoksi. Tein lapasen aloitukset kasviväreillä värjätyllä langalla, Tertun kokeilupajasta. Kädet olivat hauskan väriset Hesaan ehdittyäni: nätin siniset. Olen kerran ennenkin matkustanut neulakinnastyön kanssa junalla ja se herättää kyllä paljon kiinnostusta. Tänäaamunakin selvitin sitten lappeenrantalaiselle vierustoverilleni että mikäs ihmeen tekniikka se tuo on. Mukavalla rouvalla on kotona lampaita, ja niiden villa kehrätään langoiksi omiin tarpeisiin. Sukkia ja lapasia tu

Tyhmä Amazon!

Tämän aamun fiilis on älytön kiukutus. Olen tilannut jo heinäkuussa kirjoja Amazonista, mutta ei vain tule. GRRRRR. Olen reklamoinut myyjää moneen kertaan, tämä vaan vakuuttaa että olen lähettänyt opuksen mutta ei kuulu, ei. Tänään tilasin taas muutaman kirjan. Kirjontakirjan (400 erilaista kirjontapistoa, uutta ja perinteistä... mä en edes tiennyt että niitä on niin monta!) ja jotain muutakin. Tudor tailorin ainaskin. Pitää saada edes luettavaksi omaan hyllyyn, vaikka ei koskaan tekisi mitään 1500-luvulta. Eilen käytiin Katrilla aloittamassa häävaatteiden tekoa. Herrasta otettiin mittoja ja suunniteltiin mun yksityiskohtia. Haluaisin niiiiin kovasti lukea kirjoista asioita itse, mutta milläs luen kun ei posti tunnu kulkevan Lahteen saakka. Siis GRRRRR.

Vedenkorkeus Helsingissä -45...

Ja mitähän tuo otsikko tarkoittaa? Sitä, että Pukkisaaren laituriin muinaismarkkinoiden jälkeen jätetty uiskomme Sotka on tiukasti pohjassa kiinni. Pukkisaaren luota on vesi karannut jonnekin ja meriveden korkeus Helsingin mittausasemalla on ollut jopa 45 senttiä normaalia alempana. Sotka nököttää pohjasavessa eikä liikahda. Meidän piti yrittää Sotkan siirtoa väljemmille vesille jo viime viikonloppuna, mutta minkäs teet kun ei ole vettä. Lauantaina on sitten uusi yritys. Nyt toivotaan matalapainetta ja nousevaa vettä. Kurkkasin äsken tilannetta netistä ja hip hei, nyt se oli jo - 25... yöksi se tosin laskee taas. Ilonaakin harmittaa.. katsokaa vaikka: "ei auta tuuppiminen, kiinni on", valovoimainen soutajaneitomme harmittelee. Mutta oli hauska viikonloppu, vaikka Sotkaa ei päästykään siirtämään. Ilona keksi, että levitoidaan. Katsokaa vaikka! Minä en osannut levitoida kuin muutaman sentin irti maanpinnasta, joten herra auttoi ja levitoimme sylitysten. Harotin vielä vähän ilm

Auh, köh ja niisk

Juuri nyt minun ei pitäisi olla tässä. Istumassa kerrostalossa kuuntelemassa miten yläkerrassa porataan (siellä on kai ollut vesivahinko). Minun pitäisi olla Kööpenhaminassa Carlsbergin vierasmajassa aamiaisella. Mutta kun tuo kuume esti matkustamasta... hitto. No, tuli päivä vapaata. Tekiskö vähän käsitöitä. Jaa, en taidakaan tehdä, koska oikean käden ranne on kipeä. Vanha kunnon käsinompelijan vaiva: jännetupintulehdusko se siellä taas vihoittelee. Vaiva tuli Ollin koltun viime metreillä ja nyt ei ole viikkon pystynyt pitämään neulaa kädessä. Yritin pari päivää sitten, mutta ei auta. Pakettiin ja akka petiin. Aina voi suunnitella työlistaa.... Neulakko-blogissa on menossa kiva keskustelu tekemättömien töiden listoista. Omien häiden suunnittelukin on täydessä vauhdissa. Se onkin iso valonpilkahdus tässä pimeässä syksyssä. Hei, Lahdessa on Kätevä-messut marraskuun alussa. Ollaan menossa Hollolan keskiaikaseuran osastona sinne demoamaan käsinompelua ja muita käsitöitä. Jos vaikka saatai

Liikutuksen kyyneliä ja onnen huumaa

Alkukuva tulee kerrostalokodistamme: enkkuterrieri Eikka poseeraa etualalla, pikkupinseri Pinja tarkistelee tilannetta taustalla. Oikean kodin remontti alkoi tänä aamuna! Mutta asiaan: Olipa viikonloppu täynnä suuria tunteita! Vihdoin näet koitti se puoli vuotta odotettu päivä: Olli ja Minna paukkasivat naimisiin. Kun lauantaina saattelin kaasoa paikasta toiseen, ihailin Minnan ällistyttävää tyyneyttä. Olin enemmän hermona kuin morsian, jonka morsiuspuku saapui hääpaikalle muutama tunti ennen vihkimistä, ihanat käsintehnyt kengät noin tuntia ennen isoa tapahtumaa ja seremoniaakin suunniteltiin siinä kalkkiviivoilla. Jos joku oli vahvistavan ja rauhoittavan viskinaukun tarpeessa niin kyllä se oli kaaso... hyvä viskimaku morsiolla, oli hienot juomat varattu taskumattiin : ) No, vihdoin se Ollin puku sai ensiesityksensä. Pussihousut ja aluspaita ojennettiin sulholle edellisenä yönä, pöksyjen viimeistely, samoin kuin viidennen napin ompelu tehtiin puolenyön aikaan. Samaan aikaan kun tuvas

Pukkaa mekkoa, huppua, hosea....

Aika mahdotonta on meno ollut; mitä enemmän talon kanssa on murheita, sitä enemmän pukkaa käsityötä. Viime viikolla valmistuivat Oliverin kaikki vaatteet, tosin rus-takki vaatii viidennen napin eli ahkera Minttu teki viikonloppuna lisää lautanauhaa koristeluun. Mutta koska näyttää tulleen tavaksi, että joka tapahtumaan pitää saada jotain uutta (tää alkaa riistäytyä käsistä), sipaisin perjantaina paksun, villaisen muinaismekon Pukkisaaren markkinoita varten (höh, tietysti kokonaan käsin). Glimsissä tehtiin keraamikko-Sirpan kanssa vaihtokauppoja, huppu kulhosta-tyyppisesti siis, eli tuli tehtyä yksi punainen huppukin. Nyt on työn alla keittiön tilaaminen, sähkötyöt, rakentajakin löytyi ja putkimiehiltä ehti tulla laskukin. Ja samaan aikaan herralle hoset, itselle polvisukat ruskeaa ohutta villaa, lehmuksenvihreä häntähuppu viikonlopun häitä varten (tinanapeilla, pakko säästää jossain aikaa eli nyt en ala nykertää nappeja). Huntu pitää ehtiä tekemään, samoin irtoletitys... voi kun ehtis

Vivat Konstalle!

Että osaa käsitöiden tekeminen hyvässä seurassa olla mukavaa, kivaa, ihanaa ja rentouttavaa. Eli ihan mielettömän paljon kiitoksia kaikille Glimsin tapahtuman kanssakävijöille. Konsta ja Espoon museon väki olivat järjestäneet hienon tapahtuman. Mukavaa oli sekin, että kun kyseessä oli nimenomaan käsityöläistapahtuma, paikalle tulleet yleisön edustajat olivat oikeasti kiinnostuneita siitä mitä näkivät ja kokivat. Vapaakomppanialle pitää antaa erikoismaininta kunniamerkein. Hienosti pukeutuneita huoveja ynnä muuta sotaväkeä ja komeita harjoituksia. Ihan siinä sydän sykkelehti. Johannan kanssa sain viettää rattoisaa sunnuntaina Jaellen upean teltan suojissa... oli huomattavasti helpompi sovitella rus-takin koristenauhoja ja nappeja oikeille paikoilleen, kun sai asetella työtä pöydänkulmalle. Lauantaina tein töitä omassa katoksessa maassa taljalla istuen ja voi miten alkaa ikä painaa : ) Sunnuntaina oli hauskaa kun vanhempi rouva, siis ainakin viiskymppinen, tuli luokseni ja otti SKA-esitt

Muuta ajateltavaa

No niin, se on sitten lähtö. Huomenna muutamme kerrostaloon evakkoon. Talossa on ravannut kolmen viikon ajan kaikenlaisia tarkastajia ja huomenna on lopulta se suurin ja tärkein koitos eli tavarantarkastajan suurkatselmus. Hänen lausunnostaan selviää, kuinka paljon revitään auki, kuinka paljon pitää rakentaa uusiksi, paljnko maksaa, kuka maksaa mitäkin ja kauanko tämä kaikki kestää. Nyt kun pihaan ovat vihdoin tulleet ne kaivatut perhoset, me joudumme siirtämään oman hibernointipönttömme muualle. Ihan hirveää. Sattuu sieluun ja itkettää koko ajan. Pihaan ilmestyi eilen iso sininen kontti, jonne kannamme kaiken sen mitä emme noin puolen vuoden aikana tarvitse. Ja loput pitäisi saada mukaan. Miten saamme 180 neliön tavarat mahtumaan 80 neliöön ja yhteen surkeaan konttiin? Mutta onneksi viikonloppuna pääsee tekemään käsitöitä Glimsin tapahtumaan ja mikä tärkeintä, aion seurata silmä kovana millaisia pistoja muut pistelevät.... Neulakon suurena ihailijana taidan parkkeerata oman jakkarani

Viking rus-takit ja niiden napit!?

Aivan mahtava fiilis! Aurinko on alkanut paistaa tähän risukasaan! Näyttää siltää, että häät numero 1 eli Ollin ja Jolandan kemut eivät olekaan suuri pukukaaos ainakaan kaason osalta... Kerrankin onnisti: kävin ostamassa ohutta pellavaa ollille aluspaidaksi ja yritin vielä kysellä Evalle tosiohutta, valkoista pellavaa, mutta ei, ei ollut. Harmittaa kamalasti, se oli hienoa kangasta ja naurettavan edullista. Mutta siinä pellavapinossa oli silkkiä.... upeaa, sataprossaista silkkiä.... beigeä tosin, eli ei ihan minun väriäni. Harmittelin myyjättärelle, ja hän sanoi että "tuolla sinisten pinossa pitäisi olla viitisen metriä sitä samaa, mutta yönsinisenä...." Kirmasin myymälän poikki ja wohou, siellä se kangas odotti minua... alle kympin metri. Soitin heti Kattarinalle eli Katsi-siskokselle ja nyt on häämekko suunnitteilla. Katri ompelee, koska täällä kaaoksessa käsitöistä ei oikeasti meinaa tulla mitään. Ollin takki on hei koristenauhoja ja poronluisia sarvinappeja vaille valmis

Elämä jatkuu

Voi sentään, ei loppunut kaaos pelkkään tulipaloon. Taloa jouduttiin avaamaan ja purkamaan palon takia ja voi hitto, alkoi paljastua yhtä sun muuta inhottavaa. Ostimme kotimme vuosi sitten ja tämän piti olla katosta kellariin remontoitu. Niin olikin, mutta nyt talossa ravaa asiantuntijaa antamassa lausuntoja talon rakennusvirheistä. Putkimiehet, purkajat, palomiehet, sähkömiehet ovat kaikki epäuskoisia: he eivät ole koskaan nähneet mitään tällaista. Mutta rakennusvirheistä lisää sitten kun tavarantarkastaja on käynyt ja vakuutustarkastaja antanut omat kommenttinsa. Hyviä uutisia on toki; alakerran lattialämmitys on päällä, kiuas lämpiää, yläkertaa lämmittää takka ja taulutelkkari, johon saamme sähköä rakennusmiesten piuhoista... Pyykkiä saa pestä sillä "ulkopuolisella" sähköllä. Kahvia ja teetä ei voi keittää yhtä aikaa : ) Mutta ihan kohta tänne tulee keittiösuunnittelija miettimään, mitä tehdään revityn keittiön tilalle. Haluan edelleen talon olevan meidän oma Huvikumpumme,

Perhoset tulivat, samoin tuli

Pesäkkeessä on tapahtunut paljon edellisen kirjoituksen jälkeen. Liian paljon. No, Nuijasott ja Visbyn telttaleiri on eletty. Puutarha kukoistaa, tomaatit kypsyvät ja kukkaniityn ensimmäiset iloiset kävijät ovat löytäneet metensä. Se ilahduttaa. Mutta Visbyn leirin ensimmäisenä päivänä kotoa saatu uutinen ei ilahduttanut. Sisko soitti. "Olen menossa teille. Teillä on tulipalo". Maailma romahti. Oli kauheaa kuunnella puhelimessa sireenien ulvontaa omalla pihalla. Kuunnella, miten palomiehet juoksivat ympäriinsä ja moottorisahat repivät talon seiniä ja sisäkattoja auki. Palo lähti keittiöstä viallisista sähköjohdoista ja levisi välipohjan purutäytteissä hehkuvana pätsinä. Rikun isää on kiittäminen siitä, että meillä on edelleen kaunis kotimme. Hän toimi hienosti ja nopeasti. Äiskä eli mamma pelasti koiria ja kissoja ja poikia pihalle ja hälytti palokunnan. Ukki katkaisi sähköt ja esti märillä pyyhkeillä sen, ettei palo saanut happea. Palokunnan mukaan kaikki oli kiinni kahdesta

Nanna löytyi!

Joskus 20 vuotta sitten olin Orimattilan nuorisotoimen järjestämällä matkalla Saksassa ja Itävallassa. Bussilla ajeltiin 17 päivää ja oli tietysti mukavaa. Reissussa oli tulkkina Nanna Bayer Hollolasta. Me löydettiin aika pian yhteinen sävel ja tehtiin kaikenlaista .... se Puolan yökerhoreissu ei ollut ihan fiksuimmasta päästä, mutta selvittiin hengissä ja kunniallisina naisina.... köh köh. Kun olimme valokuvaaja Katjan kanssa Rohanin reissulla pari viikkoa sitten, käytiin kahvitauolla Fiskarissa. Ei perhana.... keramiikkapajan seinässä luki isolla että NANNA BAYER. Minä tunnistin Nannan heti - vähän aikuistunut mutta ei muuttunut. Nannan taiteilijatarina on kertomisen arvoinen. Niinpä sitten lähdimme uudelle juttukeikalle ja kävimme tekemässä Etlariin haastattelua Hollolan tytöstä, joka lähti Saksaan opettelemaan turkisompelua, mutta päätyi keraamikoksi. Nannan tyttö Iris tavattiin myös ja nyt Iris on tulossa mukaan Hollolan leiriin, katso http://www.keskiaika.fi/ Elämä kulkee sykle

Ja sitten päivä Rääwelissä

Kun on päästy ulkomaiden makuun niin mennään sitten samantien Rääweliinkin. Kävimme siis viiden naisen porukalla iloisella päivämatkalla asianmukaisesti vaatetettuna. Saimme poseertata valokuvauskoneiden kohteina runsaasti... muun muassa brassipoikien, japanilaisen tytön ja aidon intiaanin kanssa. Ostelun saaliina oli muun muassa kasvivärjättyjä villalankoja, villaisia kirjontalankoja, keramiikkaa, uusia kippurakärkisiä kenkiä, miestä wahwempaa kohtuullisesti ja hieman muusicusta eli on sitten tullut lainattua Olde Hansan mainioiden musikanttien äänitallete jollekin, eikä se olekaan palautunut, joten ostin hitto vieköön uuden. Päivän pääpaino oli nautinnoissa. Kävimme Olde Hansan terassilla wahwistamassa itseämme peräti kahteen eri kertaan, aluksi tyyliin hunajaolutta ja maisteluwati ja toisella kerralla taas hunajaolutta, pippurisnapsia ja jotain pientä eli Wihertuoreita paljoin lihain ja calain cera... Välissä kävimme myös nauttimassa käsintehtyjä suklaakonvehteja siinä mainiossa kah

Käytiin Japanissa tässä välissä :)

Hämmästyttävää, miten nopeasti voi vaihtaa paitsi aikaa (keskiaikaa) ja maata... maanantaina kävimme nimittäin äkkiseltään Japanissa. Totta se on, Pukkilassa kun on paitsi japanilainen puutarha, myös japanilainen majatalo, Yado Oikawa www.yadooikawa.fi Ystäväni Elina vei meidät ensin privaattivisiitille Onninkartanon puutarhaan, sitten katsoimme Nannan Suden näyttelyn Galleria Koivulinnassa ja kävimme myös kahvila Kohisevan vintillä. Hauskaa oli tavata Emppu, joka hoiti nyt jo edesmennyttä Bonanza-poniani ollessaan vasta 11-vuotias. Heppa asui heidän kartanonsa puistikossa kaksi kesää ja voi kun meillä oli hauskaa siellä. Äiti-Elinan kanssa etenkin. Kerrankin meidän piti mennä Helsinkiin taidenäyttelyyn, mutta karkasimmekin Stokkalle shoppailemaan kesälomatilin tyhjäksi. Tuossa kuvassa ollaan siis siinä puutarhassa Empun kanssa. Kohisevan alakerrassa on antiikkiliikkeen varasto ja siellä oli tämmöinen vaatimaton tuoli. Tuumattiin, että ostetaan tämä meidän ruokapöytämme toiseen päähän

Meri, piha ja tekemättömät työt

Huaaaahh, miten voikin näyttö keinua vaikka ollaan kuivalla maalla. Kun on koko viikonlopun keikkunut aalloilla, paluu kiinteälle alustalle ei käy ihan hetkessä. Ilona justiinsa valitteli, että pitää rystyset valkoisina kiinni työpöydästä, koska maailma keinuu. Meillä oli tosi hieno reissu. Säät vaihtelivat paahtavasta helteestä puuskaisen tuulen kautta rankkasateeseen. Opin, että kun on tarpeeksi väsynyt kalliolla nukutyn yön jälkeen, pystyy ihan hyvin nukkumaan vaatteet märkinä vesisateessa. Kylmä tosin on. Hyvärin Jani tiivistikin kelin hienosti: samaan aikaan paljaat varpaat ja karvahattu. Lauantai-iltana yövyttiin Kaivokarin viereisellä saarella, tehtiin yhteisruoka nuotiolla ja meitä oli rantakalliolla huikeat 16 henkeä. Kotona odottivat sitten lurpahtaneet tomaatintaimet, rupsahtaneet fucsiat ja jopa pelakuut huusivat vettä. Oli ollut ilmeisesti pihassa lämmintä, koska kukat olivat venähtäneet, ensimmäiset myskimalvat ovat auenneet ja jopa se kituva niitty vihertää. Irrotus arje

Reivit, skuutit, halssit, fallit...

Hooohei! Reivatkaa märssy ja menkää kaikki tuhtoa peräämään! Eli tänään lähdetään perinnepurjehdukselle Sotkalla. Tarkoitus on mennä muinaispuvuissa ja viikkarimeiningillä. Mukaan ei oteta turhaan koko vaatekomerollista mundiksia eli nykyaikareleitä. Jos sää äityy kaameaksi, niin järki käteen ja sadekamppeet esiin, mutta minun perusvarusteeni on neljä mekkoa; kolme pellavaista ja yksi villainen. Ja viitta ja essu ja huivi ja villasukkia ja kurpposet. --- Tulikin mieleen, että pitää mennä ottamaan se punkkirokotuksen osa kaksi. Niissä saarissa, joissa suunniteltiin yöpyvämme, on kauheasti punkkeja. Viimeksi Kuutti nappasi sellaisen selästäni. Ällöä. --- Useammassakin blogissa keskustellaan parhaillaan siitä, mikä on sopiva harrastamisen taso. Että ollaanko sinne päin, vai vaaditaanko mahdollisimman täydellistä aikakautisuutta. No, hieno aate ja esimerkiksi Vapaakomppanian esiintyminen taannoisella Turun linnaleirillä on hatunnoston arvoinen. Todella hienoa menoa. Mutta vesillä pitää mui

Kiva työpäivä

Tähän piti laittaa avaukseksi kuva, jossa kaksi vaatimatonta piikatyttöä poseeraa Visbyn jousiampujien leirin edessä elokuussa 2004. Silloin olimme valokuvaaja Katjan kanssa Visbyn keskiaikaviikolla ihanalla työmatkalla. Laivalla rantaan, mekot päälle ja hups, aikakone pyöräytti meidän ihan eri maailmoihin kuin mihin olimme tottuneet. Menimme mekot päällä kulkueeseen sitä kuvaamaan. Oli ihan mieletöntä ja kaiken lisäksi meille maksettiin siitä palkkaa! Seuraavana vuonna matkattiin sitten Anu-ystävän kanssa sama reissu. Hienoa oli silloinkin. --- Olemme tehneet Katjan kanssa monia hauskoja juttumatkoja ja eilen oli taas sellainen. Ajoimme päivän aikana lähes 600 kilometriä, kun kävimme haastattelemassa ritari Jaakkoa. http://www.rohan.fi/ Hieno duuni, ei voi muuta sanoa. --- Matkalla kurkkasimme Billnäsin taimitarhan, ja Fiskarsin ruukista löysin vanhan tuttavan, keraamikko Nanna Bayerin. Hauska tapaaminen, Nannan kauppa oli kiinni, mutta minä vaadin että mulle on avattava. Nannalla men

Mintun luvalla tahdomme

Juhannus on hienoa aikaa ja tästä lähtien CSI - jep, just se amerikkalainen tv-sarja - saa ainutlaatuisen paikan sydämessäni. Kävi näet niin, että juhannusiltana makoilimme herran kanssa kahden kesken kotisohvalla ja katsoimme telkkua. Olin totaalisen keskittynyt Gil Grissomiin, kun herra yhtäkkiä kysäisin että "neiti, tulisitteko vaimokseni". Hä? Sanos uudestaan. "Neiti, tulisitteko vaimokseni". Ei tarvinut montaa hetkeä miettiä.... Ensimmäinen toimenpide oli laittaa Mintulle (rouva kuvassa) viesti Norjaan viikinkimarkkinoille. Että "rakas ystävä. Lupasit aikoinaan luovuttaa morsiamen. Teetkö sen nyt?". Voi olla että pari telttaa jyrähti siellä Norjassa, sen verran innoissaan Minttu lupaili - jahka oli ensin palannut purjehdukselta, olivat näet päässeet sikäläisten viikinkien matkaan. Mintulta kysyttiin lupa siksi, että kun minulla meni oikein huonosti, herra Knut ja Minttu olivat keskustelleet ja luvanneet, että pitävät aina huolta minusta. Hyvin ovat lu

Sataa ja sataa ja sataa

Nurmikko on nyt tapettu, peuhattu ylös, haravoitu, mullattu, tasattu, kylvetty, rapsutettu ja peitetty. Nyt odotellaan, että mahtava perhosia houkutteleva kukkaniitty nousee. Vähän myöhässähän tässä ollaan, mutta kun viikossa on vain seitsemän päivää ja tunteja päivissä vain 24. Pihan lisäksi pitää käydä töissä, harrastaa keskiaikaa ja purjehdusta, tavata kavereita ... oltiin Lievestuoreella Mikael Carhun synttäreillä ja voi että oli mahtavaa! Silmäkään ei enää ole ihan hirveän musta. Sen siitä saa kun kokeilee karhun kanssa painimista. Pikkukarhun kaiken lisäksi. Puolasta tilasimme uuden teltan keskiaikareissuille, Temporiumin saxon getelt. Toivotaan että se todella pitää sadetta, kuten Michal lupasi. www.tentorium.pl/main.php?lg=en Ennakot on maksettu ja nyt odotetaan. Heinäkuun lopussa uuden pellavaisen yksiömme pitäisi saapua. Toivotaan, että ehtii mukaan Visbyn reissulle. www.medeltidsveckan.se/ Me majoitumme SCA:n jättileiriin ihan virallisten markkinoiden kulmille. Hyvästi sääst